31. tammikuuta 2014

Mörköjä ja monstereita

Eilen se taas tapahtui.

Puna nousi kasvoille. Ääni värisi. Pidättelin itkua. Jokainen solu kehossani kehotti minua juoksemaan karkuun.

Esiintymiskammo.

Olin töissä, joten en tietenkään voinut juosta mihinkään, varsinkaan, kun kuuntelemassa oli sekä esimieheni että firman johto. Kyse oli esitelmän harjoituksesta, ja se ei todellakaan sujunut hyvin.

Olen jännittänyt esitelmiä aina. Peruskoulussa pelkäsin niitä niin kovasti, etten noin viikkoon ennen esitelmää saanut edes kunnolla nukuttua. Esitelmän lähestyessä vatsani tuntuu kääntyvän ylösalaisin. Jostain syystä esimerkiksi näytelmät eivät ole koskaan jännittäneet minua juuri ollenkaan, mutta esitelmät siitäkin edestä.

Sittemmin olen pitänyt esitelmiä ties kuinka monta kertaa opinnoissa, töissä ja vapaa-ajalla. Nykyään en sentään jännitä niitä päiväkausia etukäteen, mutta olen kyllä todella hermostunut mennessäni yleisön eteen. Kun minua jännittää, teen kaiken juuri niin kuin ei pitäisi. Puhun liian nopeasti, unohdan katsekontaktin yleisöön ja aika usein unohdan myös, mitä piti sanoa. Tarvitsen aina hyvät muistiinpanot ja Powerpoint-kalvot, joihin tukeutua, koska aivoillani on paha tapa mennä lukkoon juuri kriittisimmällä hetkellä. Yleensä kuitenkin rentoudun pikku hiljaa esitelmän aikana, minkä jälkeen kaikki sujuukin ihan hyvin.

Olin viime vuonna työn puolesta koulutuksessa, jossa harjoittelimme mm. esitelmien pitämistä. Koulutuksen vetäjä huomasi, miten kauheasti jännitin. Hän sanoi minulle, että monien esiintymiskammoisten ongelma on, että he käyttäytyvät kuin yleisön sijasta paikalla olisi mörköjä ja monstereita, jotain sellaista, mitä pitää oikeasti pelätä.

Kuva täältä.
Kouluttaja kehotti minua katsomaan yleisöön ja kuvittelemaan, että siellä onkin monstereiden sijaan pehmoleluja.

Kuva täältä.
(Katsoin yleisöön enkä kyllä nähnyt pehmoleluja, vaan nörttejä, mikä kyllä sekin auttoi vähän.)

Eilen mikään näistä vinkeistä ei auttanut. En saanut uskoteltua itselleni, ettei kuuntelemassa ole monstereita, koska ne tuntuivat monstereilta. Kritiikkiä satoi joka välissä, joten en missään välissä päässyt rauhoittumaan ja rentoutumaan. Yritä siinä sitten sanoa asiasi paremmin ja vakuuttavammin, kun kasvot helottavat punaisina ja kyyneleet tahtovat nousta silmiin koko ajan. Olin kaiken tämän jälkeen niin totaalisen uupunut, että menin eilen nukkumaan jo puoli yhdeksältä ja nukahdin saman tien.

Onko kellään vinkkejä esiintymiskammon voittamiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti