31. tammikuuta 2014

Mörköjä ja monstereita

Eilen se taas tapahtui.

Puna nousi kasvoille. Ääni värisi. Pidättelin itkua. Jokainen solu kehossani kehotti minua juoksemaan karkuun.

Esiintymiskammo.

Olin töissä, joten en tietenkään voinut juosta mihinkään, varsinkaan, kun kuuntelemassa oli sekä esimieheni että firman johto. Kyse oli esitelmän harjoituksesta, ja se ei todellakaan sujunut hyvin.

Olen jännittänyt esitelmiä aina. Peruskoulussa pelkäsin niitä niin kovasti, etten noin viikkoon ennen esitelmää saanut edes kunnolla nukuttua. Esitelmän lähestyessä vatsani tuntuu kääntyvän ylösalaisin. Jostain syystä esimerkiksi näytelmät eivät ole koskaan jännittäneet minua juuri ollenkaan, mutta esitelmät siitäkin edestä.

Sittemmin olen pitänyt esitelmiä ties kuinka monta kertaa opinnoissa, töissä ja vapaa-ajalla. Nykyään en sentään jännitä niitä päiväkausia etukäteen, mutta olen kyllä todella hermostunut mennessäni yleisön eteen. Kun minua jännittää, teen kaiken juuri niin kuin ei pitäisi. Puhun liian nopeasti, unohdan katsekontaktin yleisöön ja aika usein unohdan myös, mitä piti sanoa. Tarvitsen aina hyvät muistiinpanot ja Powerpoint-kalvot, joihin tukeutua, koska aivoillani on paha tapa mennä lukkoon juuri kriittisimmällä hetkellä. Yleensä kuitenkin rentoudun pikku hiljaa esitelmän aikana, minkä jälkeen kaikki sujuukin ihan hyvin.

Olin viime vuonna työn puolesta koulutuksessa, jossa harjoittelimme mm. esitelmien pitämistä. Koulutuksen vetäjä huomasi, miten kauheasti jännitin. Hän sanoi minulle, että monien esiintymiskammoisten ongelma on, että he käyttäytyvät kuin yleisön sijasta paikalla olisi mörköjä ja monstereita, jotain sellaista, mitä pitää oikeasti pelätä.

Kuva täältä.
Kouluttaja kehotti minua katsomaan yleisöön ja kuvittelemaan, että siellä onkin monstereiden sijaan pehmoleluja.

Kuva täältä.
(Katsoin yleisöön enkä kyllä nähnyt pehmoleluja, vaan nörttejä, mikä kyllä sekin auttoi vähän.)

Eilen mikään näistä vinkeistä ei auttanut. En saanut uskoteltua itselleni, ettei kuuntelemassa ole monstereita, koska ne tuntuivat monstereilta. Kritiikkiä satoi joka välissä, joten en missään välissä päässyt rauhoittumaan ja rentoutumaan. Yritä siinä sitten sanoa asiasi paremmin ja vakuuttavammin, kun kasvot helottavat punaisina ja kyyneleet tahtovat nousta silmiin koko ajan. Olin kaiken tämän jälkeen niin totaalisen uupunut, että menin eilen nukkumaan jo puoli yhdeksältä ja nukahdin saman tien.

Onko kellään vinkkejä esiintymiskammon voittamiseen?

Uuden musiikin kilpailu 2014

Olen melkoinen euroviisuintoilija. Monen mielestä Euroviisut ovat mauttomien asujen ja huonon musiikin festivaali, mutta minua ne jaksavat kiehtoa vuodesta toiseen. On mielenkiintoista nähdä, kun eurooppalaiset (ja vähän muutkin) maat esittelevät itseään musiikkiesityksen muodossa, ja tietysti myös kutkuttavaa seurata, miten mikäkin kappale pärjää. Myönnetään, että suurin osa biiseistä ei ole ihan normaalia musiikkimakuani, mutta kyllä niitä helmiäkin joukosta löytyy. Esimerkiksi viime vuoden Hollannin kappale, Anoukin Birds, oli todella hieno. Unkarin Kedvesemiä taas kuuntelen edelleen silloin tällöin, vaikken oikein osaakaan selittää, miksi pidän siitä niin kovasti.

En ole seurannut Euroviisuja pikkulapsesta asti, kuten monet muut. Minun piti melko pitkään mennä hyvin aikaisin nukkumaan, joten en yksinkertaisesti saanut katsoa Euroviisuja. Jonkin verran olen seurannut viisuja ainakin vuodesta 2002, kun Laura Voutilainen lauloi Addicted To You todella lyhyessä mekossa. Ensimmäisen kerran seurasin viisuja tiiviimmin vuonna 2006, joka oli kieltämättä loistava vuosi aloittaa viisufanitus. Siitä asti olen seurannut paljon viisuaiheisia juttuja, tietysti seurannut Suomen karsintoja ja sen lisäksi parin muunkin maan.

Näin siis hieman pohjustukseksi. Oikeastaan halusin kirjoittaa mietteitäni UMK-finalisteista. Tässä oma listani:

1. Mikko Pohjola - Sängyn reunalla 9,5/10

Tämä on ihana. Vaikka biisi onkin aika yksinkertainen, jään joka kerta kuuntelemaan sitä lumoutuneena. Itse biisin aiheesta eli pettämisestä minulla ei ole mitään kokemusta, mutta sanat ja varsinkaan niiden sanoma eivät tässä tapauksessa ole pääasia. Olen kuullut myös usean ulkomaalaisen pitävän tästä kappaleesta, vaikka sanat ovatkin suomenkieliset. Tätä biisiä olen muuten laulanut viime viikkoina suihkussa. Pahoittelut naapureille, jos kotii-i-ii-i-ii-i-iin alkaa jo tympiä.

2. Softengine - Something Better 8,5/10
  
Tässä biisissä on kiva coldplaymäinen soundi, mikä vetoaa ainakin minuun. Kertosäkeen karjumisesta en oikein tykkää, mutta muuten biisi on hyvä. Vähän veikkaan, että tämä voisi vaikka voittaa koko finaalin. Moni kuvittelee, ettei Euroviisuihin kannata lähettää suomenkielisiä biisejä, joten siksikin arvelen, että tällä on paremmat mahdollisuudet voittaa kuin Mikolla. Tämän biisin vaarana on olla vähän turhankin geneerinen omassa genressään.

3. Hukka ja Mama - Selja 8/10

Täytyy sanoa, etten ihan heti lämmennyt tälle biisille, mutta sittemmin olen tykästynyt siihen. Biisi kertoo tarinan mielenkiintoisella tavalla, ja lisäksi Hukka ja Mama ovat aivan ihania lavalla. Siis come on, lavalla on sohva, Maman hiuksissa jättimäiset puikot ja Hukka nyt vain on ihan überhipster! Sille on pakko hymyillä.

4. Hanna Sky - Hope 7/10

En nyt ihan ymmärrä, miksi tämä meni suoraan finaaliin. Tuomarien vaikutuksesta kai. Biisi on vähän turhankin kliseinen euroviisumaailmanparannusbiisi. Annoin vähän bonuspisteitä siitä, että biisi jäi livelähetyksen jälkeen soimaan päähäni.

5. Lauri Mikkola - Going Down 6,5/10

Lauri on hyvä esiintyjä ja tykkään hänen äänestään, mutta biisi on yksinkertaisesti tylsä. Sori vaan, Lauri.

6. MIAU - God/Drug 6/10

Biisi alkaa ihan lupaavasti, mutta kyllästyn aika äkkiä liikaan toistoon. Lavalla on kyllä hauska meininki, mutta tällainen musiikki ei vain ole minun juttuni.

7. Clarissa feat. Josh Standing - Top of the World 5/10

Tämä biisi edustaa juuri niitä euroviisukliseitä, joita ihmiset dissaavat. Jostain syystä monet haluavat lähettää sinne juuri tällaista musiikkia, vaikkeivät itse siitä pidäkään. Jos ei tällä kertaa tehtäisi niin, jooko? Mikään biisi ei menesty Euroviisuissa vain sen takia, että on euroviisumainen, jos biisi ei ole hyvä. Tämä ei ole, ja lisäksi esiintyminen on liian heikkoa. Tämän vuoden euroviisupainajaiseni olisi, jos tämä lähetettäisiin Kööpenhaminaan.

8. MadCraft - Shining Bright 4/10

Jotain ehkä kertoo se, että minun piti erikseen tarkistaa, mikä ihme MadCraftin biisin nimi oli, kun kaikki muut tiesin miettimättä. MadCraftilla on selvästi paljon faneja, minkä huomaa myös Twitterissä. En usko, että tämä biisi uppoaa kovin monelle niiden teinifanien lisäksi. Minulle ei ainakaan uppoa.

PS. Jos et ole vielä kuunnellut biisejä (miksi et?), ne löytyvät mm. Ylen UMK-sivuilta.

29. tammikuuta 2014

Alku

Kuva täältä.
Tästä se sitten alkaa. Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista. Seuraanhan muiden blogeja melko aktiivisesti. En ole kuitenkaan oikein keksinyt, millaisen blogin haluaisin. Muiden blogeissa pidän eniten pohtivista kirjoituksista, ja usein päädynkin lukemaan tekstejä pohdintaa-tunnisteella, oli blogi sitten oikeastaan muoti-, lifestyle-, terveys-, meikki- tai mikä tahansa muu blogi. Todennäköisesti on muitakin, jotka lukevat mielellään pohdintoja ja mielipiteitä, joten miksen kirjoittaisi blogiin yksinkertaisesti mietteitäni ajankohtaisista, syvällisistä tai vähemmän syvällisistä asioista, viihteestä tai mitä nyt mielessäni milloinkin pyörii? Aika näyttää, millaisista aiheista tulee lopulta kirjoitettua, mutta en halua rajata sitä liikaa etukäteen.

Voin kuitenkin sanoa jo nyt, että täällä ei tule olemaan asukuvia. Minulla on joka päivä päällä farkut, t-paita ja perusneule. Olisin varmaan kahdessa viikossa esitellyt koko vaatekaappini sisällön. En myöskään shoppaile juurikaan, joten ostosten esittelyyn minulla riittäisi vain ruokaostoksia. Vaikka mistä sitä tietää, jos jotakuta kiinnostaa, että ostin maitoa, kaurahiutaleita ja banaaneja... Valokuvat jäävät myös todennäköisesti aika vähäisiksi, koska valokuvaus ei yksinkertaisesti kiinnosta minua. Jos siis etsit lifestyle-blogia, jossa on paljon järkkärillä otettuja kuvia, asukuvia, ostoskuvia jne., olet ihan väärässä paikassa, miten sitten ikinä eksyitkään tänne. Järkkäriä minulla ei edes ole.

Haluan ainakin toistaiseksi pitää blogia anonyyminä. Sen verran voin kertoa, että olen nainen, yli 25-, mutta alle 30-vuotias, ja asun poikaystäväni kanssa.

Saa nähdä, eksyykö tänne kukaan. Jos ei, niin sitten huutelen täällä yksikseni tyhjyyteen. Jos kyllä, niin tervetuloa! Kommentoikaa ihmeessä, jos tulee jotain mieleen.