16. huhtikuuta 2014

Väliraportti: Meditaatio

Onpas aika mennyt nopeasti! Tuntuu, että huhtikuu alkoi juuri, ja nyt se on jo puolessavälissä.

Tässä kuussa minun oli siis tarkoitus kokeilla meditointia. Pieniä meditaatiohetkiä (< 10 minuuttia) olenkin lisännyt arkeen aika paljonkin. Esimerkiksi lähijunassa matkalla töihin tai töistä kotiin ehdin hyvin pitää pienen meditaatiohetken. Varsinkin töiden jälkeen se on osoittautunut oikein mukavaksi rentoutumishetkeksi työpäivän jälkeen. Näissä pienemmissä meditaatiohetkissä olen myös hyödyntänyt kännykän meditaatiosovelluksia. Niistä kerron lisää sitten loppukuusta.

Pidempiä meditaatioita en ole valitettavasti ehtinyt harrastaa kuin muutaman kerran. Olen ollut monesti töiden jälkeen niin väsynyt, ettei hommasta ole tullut mitään. Jos huomaan jo alle 10 minuutin meditaatiossa, etten meinaa pysyä hereillä, niin ei se puolen tunnin meditaatiokaan sitten onnistu. 

Kuva täältä.
Ne kerrat, kun olen meditoinut pidempään, ovat kuitenkin olleet hyvin positiivisia kokemuksia. Pidemmät meditaatiot ovat siis minulla aina numeromeditaatiota eli lasken hengityksiä, ja jos ajatukset harhautuvat muualle, aloitan laskemisen alusta. En ole noudattanut mitään ohjeita kovin orjallisesti. Jos esimerkiksi asento tuntuu epämukavalta, vaihdan asentoa kesken kaiken. En ole oikein vielä löytänyt istuma-asentoa, jossa voisin olla puolen tunnin ajan mukavasti. Olen kuitenkin ajatellut, että paikallaan istuminen ei ole se pääasia. Kehon tuntemuksiinkaan ei kai pitäisi oikeaoppisesti kiinnittää kauheasti huomiota, mutta en ole ihan sellainen meditaatioguru, että osaisin sulkea esimerkiksi selkäkivun pois mielestäni.

Alussa on aina melko vaikea keskittyä, mutta noin vartissa pääsen sellaiseen tilaan, jossa on helpompi keskittyä vain hengitysten laskemiseen. Koen, että ainakin tällä hetkellä puoli tuntia on minulle oikein sopiva meditaatioaika. Kaikkein parasta on meditoinnin jälkeinen olo. Mieli on kirkas, mutta tyyni ja rauhallinen. En ole vielä havainnut mitään kovin suurta muutosta keskittymiskyvyssäni noin yleensä ottaen, mutta ainakin parin tunnin ajan meditoinnin jälkeen keskittyminen sujuu paljon paremmin kuin muuten.

Epäonnekseni olen juuri nyt vilustunut eikä meditaatio suju, kun aivojen tilalla tuntuu olevan kaurapuuroa. Toivottavasti paranen nopeasti, jotta voin taas meditoida kunnolla. Ainakin tähän mennessä kokemukset ovat olleet niin myönteisiä, että haluan kyllä jatkaa tätä kuukauden jälkeenkin.

4 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä! :D Harjoitus tekee mestarin! :) Minusta meditaatiossa on parasta yrittää olla ajattelematta mitään, mikä on tietysti erittäin vaikeaa :_D On vain kiva olla siinä tilassa ettei tarvitse ajatella vaan keskittyy vaan hengitykseen ajattelematta sitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti olisi parasta, jos osaisi olla ajattelematta yhtään mitään. Se on kuitenkin minulle ainakin toistaiseksi liian vaikeaa, joten lasken sitten hengityksiä. On kyllä tosiaankin ihanaa olla siinä tilassa, kun ei ajattele mitään muuta kuin hengittämistä.

      Poista
  2. Onhan se nyt ihan sairaan vaikeaa olla ajattelematta mitään :D Ehkä se muutaman minuutin onnistuu, mutta aikamoinen taituri saa olla, jos on vaikka puoli tuntia täysin vailla ajatuksia. Itse olen vähän liian ADHD-tyyppi meditoimaan pitkiä aikoja, mutta onneksi lyhyetkin hengähdyshetket rauhoittavat mieltä ja kehoa jo paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tosiaankaan osaa olla ajattelematta mitään, joten siksi keskityn hengittämiseen. Kyllä niitä ajatuksia tietysti silti tulee, mutta niiden pitää vain antaa tulla ja mennä, sitähän siinä harjoitellaan. :) Ja lyhyestäkin rauhoittumisesta on kyllä hyötyä.

      Poista