Arvotyhjiö?

Viime päivien kiivaimpia puheenaiheita on ollut sukupuolineutraali avioliittolaki. Poliitikoiltakin on kuultu taas kommentteja laidasta laitaan. Esimerkiksi Pentti Oinonen (ps) on Helsingin Sanomien mukaan huolissaan:

"Oinonen pelkää Suomen etenevän pienin askelin kohti täydellistä arvotyhjiötä."

Siinä kiteytyy aika pitkälti se, mikä minua ärsyttää lakimuutoksen vastustajien kommenteissa: he puhuvat aivan kuin he olisivat ainoita, joilla on arvoja, joiden pohjalta näitä päätöksiä tehdään. Minä kyllä käsitän, että esimerkiksi kristillisyys, isänmaallisuus ja perinteiset perhearvot ovat heille tärkeitä, mutta heidän on ilmeisesti vaikea käsittää, että myös lakimuutoksen puolustamisen taustalla ovat arvot, ei niiden puute.

Muistan, miten Tahdon 2013 -kampanjan alkupäivinä katselin ylpeänä, kun allekirjoittaneiden lukumäärä kasvoi kasvamistaan. Olin suorastaan liikuttunut siitä, kuinka moni pitää tasa-arvoa tärkeänä. Minullekin se on tärkeä arvo, kuten myös oikeudenmukaisuus. Kannatan kansalaisaloitetta nimenomaan arvojeni pohjalta, en siksi, etteikö minulla olisi arvoja (saati siksi, että homous olisi jotenkin muotia).

Kuva täältä.

Oma sukupolveni on onneksi suurimmalta osin sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioitumisen salliminen on suorastaan itsestäänselvyys. Uskon, että tätäkin asiaa tarkastellaan tulevaisuudessa samoin kuin vaikkapa naisten äänioikeutta nykyään. Suomi ei valitettavasti vain ole tämän asian suhteen samanlainen edelläkävijä kuin naisten äänioikeuden suhteen.

On kuitenkin selvää, että lakimuutos tulee ennemmin tai myöhemmin. Yleisen asenneilmapiirin muutos on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa. Nyt jopa esimerkiksi amerikkalaiset huippupoliitikot uskaltavat puhua seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Suomalaistenkin mielipiteet ovat muuttuneet pääosin myönteisiksi.

Täytyy vain toivoa, että eduskuntakin tekee tässä asiassa järkevän päätöksen.